Kesäkukkien kaunis syksy

img_0349-0
Lokakuun ihme! Syksyn tulo ei haittaa vielä kesäistä kukintaa. Päinvastoin: mökkikuistin petunia ja terassin begonia ovat innostuneet kukoistamaan enemmän kuin loppukesällä. Kukkien hoitaja ihmetteli, kuinka se on mahdollista, vaikka kukaan ei ole ollut muutamaan viikkoon paikalla kastelemassa niitä. Se lieneekin arvoituksen ratkaisu, yhdessä kauniiden syyssäiden kanssa. Valoa on ollut reiluhkosti, eikä pakkanen ole vielä päässyt puremaan katon alle. Näissä oloissa kastelu kesäiseen malliin olisi ollut kuitenkin liikaa.

image

Puutarhapuuhissa monet hankaluudet liittyvät valon, lämmön ja kosteuden sekä ravinteiden sopivaan suhteeseen. Nyt syksyllä valon vähetessä on hyvä, kun lämpö vähenee luonnostaan samalla. Vaikkei sataisikaan paljon, ilmankosteus on kuitenkin suuri.

img_0339-0

Näiden mökkikukkien tapaan töissä kaupungissa meren äärellä salkoruusut ja pelargonit innostuivat kukkimaan ruukuissaan syyskuun viiletessä mutta auringon paistaessa. Loppukesän paahteista ne eivät tykänneet yhtä paljon kuin vähän viileämmästä.

image

Sisäkukilla syksyn tullessa vaikeus on juuri se, että yhteyttämiselle sopiva valo vähenee, mutta lämpöä on edelleen paljon. Sisällä lämmitettäessä ilmasta tulee lisäksi liian kuivaa monille kasveille. Kesäkukkia voi talvettaa myös sisällä, jos on käytettävissä sopiva tila: mahdollisimman paljon valoa, mutta viileässä, riittää jos lämpö on vain vähän plussan puolella. Mökkiterassi ei lämmittämättömänä tähän vielä riitä, mutta esimerkiksi perinteinen lasitettu veranta voisi olla mainio. Monille pelargoneille sopii myös muutoin viileän huoneen ikkunalauta (eli ”mummonmökin” kaksinkertaiset ikkunat, joiden raosta puilla lämmitettyyn tupaan tulee ulkoa talvi-ilmaa).

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Puutarha | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Uusi puistosilta Viikissä: istutuksia ja kulkuväylä

Ennennäkemätöntä Helsingissä: pensas- ja puuistutusten keskellä on kävelijän mukava ylittää alla pauhaava Kehä ykkönen. Tämä on siis Viikin ja Kivikon yhdistävä uusi puistosilta kävelijöille ja pyöräilijöille. Puistosilta vihittiin toissapäivänä käyttöön virallisin seremonioin sekä asiaankuuluvin kahvi- ja hunajatarjoiluin. (Silta kartalla luontoympäristöineen Helsingin karttapalvelussa.)

Näkymä puistosillalta pohjoiseen Kivikonlaitaan päin.

Näkymä puistosillalta pohjoiseen Kivikonlaitaan päin 1.9.2016.

Mikä on uutta?

”Onpas hauska idea!” on ensimmäinen ajatus puistosillasta kuullessa tai sillä kävellessä. Onhan toki mukavampi ylittää kehä I siten, että ympärillä on kasveja, sillan muotoilu vaimentaa liikennemelun kuulumista eikä liikennettä juuri näy. Kun villiviini köynnöstää sillan korkeille kaiteille, vaikutelma on vieläkin vehreämpi. Sillalla kuljetaan pihlajien, kirsikkapuiden ja tuomien katveessa. Talvella sillan voi ylittää latua pitkin.

Köynnösten on tarkoitus köynnellä sillankaiteille.

Köynnösten on tarkoitus köynnellä sillankaiteille.

Ei kuitenkaan vallankumouksellista

Seuraavaksi mieleen hiipii ajatus tavanomaisuudesta. Viikin monimuotoisesta luonnosta ja metsästä saavutaan sillalle, jossa istutukset ovat tuttua tienreunustojen taimivalikoimaa, vuorimäntyä, seppelvarpua, angervoja. Puut ovat tosielämässä sillalla aika harvassa, vaikka mielikuvitus täydentäisikin ne jo kokoaan suuremmiksi.

Puistosillan istutuksia 1.9.2016.

Puistosillan istutuksia 1.9.2016.

Onhan istutusten peittämä silta ihan kiva, mutta missä on kunnianhimoisuus ja luonnonmukainen visiointi? Mitä jos sillalle olisikin laitettu metsänpohjaa eli kunttaa? Mitä jos varvut olisivat metsäkasveja? Miltä tuntuisi kävellä sillallakin hiekkatietä? Tähän tyytymättömyyden vaikutelmaan johdattaa ehkä kulku sillalle Viikin puoleisesta päästä. Liittyminen aiempaan kasvillisuuteen ja metsään ei ole kovin sujuva, ja istutukset ovat (toivottavasti) vielä kesken. Sillan huolellinen istutustyö päättyy toistaiseksi kaljuihin, melko puuttomiin luiskiin, jotka tulevat varmaankin heinittymään. Kävelijänä jään kaipaamaan suorempaa kulkua sillalle Latokartanonkaarelta vaikkapa portaita pitkin. Sillan Kivikon puoleinen pää liittyy onnistuneemmin metsänlaitaan, mikä tietysti on helpompaakin kun rinnettä ja korkeuseroa ei ole yhtä paljon kuin toisessa päässä.

Kulku puistosillan päädystä etelään Viikin suuntaan. 1.9.2016.

Kulku puistosillan päädystä etelään Viikin suuntaan. 1.9.2016.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä. Tähän jää kaipaamaan kulkutietä kuten portaita ylös sillalle. 1.9.2016.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä. Tähän jää kaipaamaan kulkutietä kuten portaita ylös sillalle. 1.9.2016.

Mitä toivoisin lisää?

Kasvillisuuden peittämä puistosilta sai omat ajatukseni harhautumaan ensinnä eläimille tarkoitettuihin vihersiltoihin ja ylikäytäviin. Näiden tarkoitus on nimenomaan yhdistää luonnonalueet toisiinsa ja olla houkuttelevia kulkuja eläimille. Näin eläimet eivät harhaudu liikenteen joukkoon ja jää autojen alle, vaan pääsevät liikkumaan elinalueeltaan toiselle tien rakentamisen jälkeenkin. Tietämättäni olisin kaivannut jotakin tämänkaltaista Viikkiinkin: siis muidenkin kuin ihmisten huomiointia sillan käyttäjinä, luonnonkasvillisuutta ja sujuvampaa liittämistä osaksi nykyisiä metsiä.

Niitynpään vihersilta

Yllä kuvassa Niitynpään vihersilta E18-tiellä (Kuva: Liikennevirasto/Vianova).

Rakentamisen realiteetit ja ympäristöystävällisyys

Sillan rakentamisessa on huomioitu mm. kasvualustan paino ja talvella lumikuorma (joka yleensä silloilta aurataan pois). Koko ja paino on vaikuttanut kasvillisuusvalintoihinkin. Puut eivät voi kasvaa suuriksi siksikään, etteivät ne pudottelisi oksiaan liikenteen joukkoon tai olisi vaarassa kaatua alas myrskyissä.

Käyttäjille näkyvän lopputuloksen pinnan alla ovat tällaisten suurten rakennusprojektien omat ympäristövaikutukset. Meille näkyy se, millainen silta on käytössä, mutta rakennustöiden ympäristörasitukset aiheutuvat muualla, kuten kallioita louhittaessa, soranottoalueilla tai kaatopaikoilla betonikasoina. Kivikontien liittymäprojektissa on kokonaisuudessaan käytetty runsaasti uusiomateriaaleja, kuten rakennusten purkujätteestä ja betoniteollisuuden ylijäämästä tehtyä betonimursketta.

Kaikkea ei voi saada, ainakaan näin ensimmäisellä kerralla. Ilmeisesti alunperin paikalle suunniteltiin aivan tavallista kevyen liikenteen siltaa, mutta kaupungin kiinnostuksen ansiosta puistomaiset istutukset löysivät tiensä sillalle. Opin myös, että kevyttä liikennettä silmällä pitäen suunniteltu puistosilta on eri asia kuin luontoa palveleva vihersilta. Kiitokset Liikennevirastolle ja Helsingin kaupungille uudenlaisesta toteutuksesta ja liikahduksesta oikeaan suuntaan!

Lisää tietoa ja virallisia kuvia

 

Kategoria(t): Metsä, Puisto | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Rusakkoelämää kaupungissa

Rusakkoperheellä on kaupungissa virikkeitä. Tarkkailin tänä aamuna kuuden eläimen puuhastelua pihalla. Leikkipaikka veti selvästi puoleensa!

Rusakkoperhe aamuretkellä 27.5.2016.

Rusakkoperhe aamuretkellä 27.5.2016.

rusakkoperhe - 2

Juoksuharjoituksia ja tarkkailua.

Juoksuharjoituksia ja tarkkailua.

rusakkoperhe - 4

Kuopimisharjoituksia ja hiekkakylpyjä.

Kuopimisharjoituksia ja hiekkakylpyjä.

Kategoria(t): Metsä, Puisto | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Kukkien ja puiden kummat nimet: Aristoteleen kantapää kertoo

Valkovuokot ovat avanneet kukkansa jo ympäri eteläisen Suomen. Miksi valkovuokko on vuokko? Kukkien nimien syntyä pohditaan radio-ohjelma Aristoteleen kantapäässä, joka lähetettiin viime toukokuussa. Nyt kun ulkoiluun houkuttelevien aurinkoisten päivien jälkeen on taas pilvistynyt ja sadettakin ehkä ripottelee, voi kuunnella kukkaohjelman Ylen Areenassa ja lukea tarinan kevään ensi kukkasten nimistä. Juonipaljastus: vuokko onkin vuohenkukka!

Samalla istumalla voi jatkaa lehtipuiden nimistöön ja puihin liittyviin tarinoihin. Luonnonvaraisten puiden nimet ovat hyvin vanhoja. Niihin on ollut uskomuksilla ja vertauskuvilla kyllästetty suhde. Tästä pääset kuuntelemaan, mitä sanaston asiantuntija Kirsti Aapala Kotuksesta kertoo.

Koivu ja tuomi (ja tuomenkehrääjäkoi!) esiintyvät Kantelettaressakin, laulussa 150. Koivun ja tuomen oksa

Olin oksa lehtipuussa,
Koivun kasvatti katalan,
Aholla alastomalla,
Maalla mansikattomalla.

Toinen kasvo kaunis tuomi,
Puuhut ylpiä yleni,
Nurmella mesinukalla,
Maalla maksankarvasella.

Olovilla oksillansa,
Leveillä lehvillänsä,
Peitti päivän paistamasta,
Kätki kuun kumottamasta.

Noita kaikki katselivat,
Ihmiset ihaelivat,
Kukkia korian tuomen,
Puun sorian kasvatteita.

Ei ken katsoisi minua,
Huolta huonosta pitäisi,
Koivun tyhjästä tytöstä,
Puun katalan kantamasta.

Kasvoin vieläki vähäsen,
Tyhjän onneni ohessa;
Tuli toukka, tuomen kaivo,
Kukat kaunoset kaotti.

Siinä tuomi tuskan tunti,
Huolen haikian havatsi;
Minä jäini seisomahan
Vähän onneni varalle.

Lisää runolukemista:

 

 

Kategoria(t): Metsä, Puutarha | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Puutarhakalusteita – kotimaista puuta polyrottingin tilalle?

Nyt on auringonpaisteinen aika, jolloin puutarhakalusteet nostetaan pihalle ja uusia ostellaan kiivaasti. Ilahduin kovasti kun eilisessä Helsingin Sanomien jutussa 18.6.16 näkyi mustavalkokuvassa puisia kaksiosaisia tuoleja 1960-70-lukujen vaihteesta. Juuri tuollaiset keltaiset ovat meilläkin edelleen jatkuvassa käytössä mökillä! (Jättimäistä puista 70-luvun terassia siellä ei tosin ole, ainoastaan kohtuullisen kokoinen kuisti.) Toisen parin samanlaisia hioin ja maalasin kotipihalla uuteen uskoon valitsemillani väreillä joskus nuorena lukiolaisena – nekin ovat edelleen hyväkuntoiset, vaikkakin kohta taas uuden maalin tarpeessa.

Muutoin lehtiartikkelissa tuodaan esille polyrottinkikalusteiden suosiota. Itse kannattaisin ennemminkin tuollaisten vanhojen tuolien tyyppipiirrustusten esiin kaivamista ja puutöitä, joko itse tai sitten kotimaisesta puutavarasta jollakin suomalaisella puusepäntehtaalla valmistettuna. Mutta kappas! Niitähän valmistetaan edelleen – tai taas? – ainakin Västankvarnissa Inkoossa tuotemerkillä Westanqvarn. Nyt kokoontaitettava lepotuoli on nimetty jo Retroksi.

Kuten kalustesuunnittelun professori Jouko Järvisalo Aalto-yliopistosta toteaa HS:n haastattelussa,

”Jos minulta kysytään, näkisin mielelläni pihakalusteissa luonnonmateriaaleja ja kannattaisin puukalusteiden suosimista. Niitä voi huoltaa ja ne ovat sillä tavalla ikuisia. Jos muovikalusteita heittää kaatopaikalle, ne ovat siellä tuhat vuotta.”

Kategoria(t): Puutarha | Avainsanat: , , , , , | Yksi kommentti

Kasvaako pihallasi vanhoja raparpereja?

Jos puutarhassasi kasvaa vanhoja raparpereja ja varsinkin jos ne ovat punavartisia, kerro niistä Luonnonvarakeskukselle. Tutkijat ovat etsintäkuuluttaneet vanhat raparperit ja keräävät niistä tietoja heinäkuun loppuun asti Luken sivuilla olevalla nettilomakkeella.

Ylen mukaan ilmoituksia raparpereista on saatu koko maasta jo yli 500. Raparpereissa kiinnostavaa on niiden monimuotoisuus: kasveja on peräisin niin Ruotsista kuin Amerikastakin ja ne ovat maultaan ja varren väreiltään keskenään erilaisia. Tutkijoita — ja miksei raparperin syöjiäkin — kiinnostavat nyt ennen kaikkea makeat raparperit ja punavartiset raparperit. Haussa ovat myös vanhat, jo ennen 1940-lukua viljelyssä olleet kasvit. Silloin on kasvatettu kokonaan punavartisia tai päältä punaisia ja varren sisältä vaaleamaltoisia kasveja. Nykyään suuri osa Suomessa kasvatetuista tai ainakin tällä hetkellä myydyistä raparpereista on varreltaan vihreämaltoisia, sillä tällainen on yleinen ’Victoria’ -lajike.

Maasta työntyy raparpereja 2.5.13

Maasta työntyy raparpereja 2.5.13

Raparperien ominaisuudet riippuvat ennen kaikkea perimästä. Niinpä kiinnostavimmista raparperi-ilmoituksista pyydetään myöhemmin myös lehtinäyte dna-tutkimusta varten.

Raparperien lisäksi etsintäkuulutettuina ovat sipulikukat, joita on kasvatettu ennen 1950-lukua, vanhat härkäpavut ja herneet sekä omenan paikallislajikkeet ’Hannulan Talvi’, ’Lemun Talvi’ ja ’Tammisaari’.

Kategoria(t): Hyötytarha | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Syreenit tuoksuvat Suomenlinnassa

Rungollinen syreenipensas Cafe Chapmanin edustalla.

Rungollinen syreenipensas Cafe Chapmanin edustalla Suomenlinnassa 13.6.15.

Syreenien kukkaloisto alkaa olla parhaimmillaan. Erityisen hieno syreeniretkikohde on Suomenlinna Helsingin edustalla. Sen lisäksi että suurten pensaiden kukinta on merkittävä osa linnoitusmaisemaa, Suomenlinnasta tekee syreenien kannalta erityisen myös kulttuurihistoria: tänne syreenit saapuivat Augustin Ehrensvärdin myötävaikutuksella suoraan Ranskasta 1700-luvun puolivälissä. Suomen aivan ensimmäisen syreenintaimen toi apteekkari Synnerberg Tukholmasta Turkuun jo vuonna 1728 ja Viipurissa niitä kasvatettiin 1750-luvulla. Näistä kulttuurikeskittymistä pihasyreeni levisi ympäri Suomea ja vähitellen 1800-luvun lopulla siitä tuli meillä yleisimmin viljelty koristepensas. Noihin aikoihin tulivat viljelyyn myös pihasyreenin lajikkeet eli jalosyreenit.

Syreenipensaita Piperin puiston laidalla Bastioni Kunnian kulmauksessa 13.6.15.

Syreenipensaita Piperin puiston laidalla Bastioni Kunnian kulmauksessa 12.6.15.

Vanhoja pihasyreenityyppejä ja -lajikkeita kasvaa edelleen Suomenlinnassa mm. Piperin puistossa Susisaarella. Osa Piperin puiston pihasyreeneistä saattaa edustaa jopa alkuperäistä Augustin Ehrensvärdin Suomenlinnaan tuomaa pihasyreenityyppiä. Viaporin linnoituksen lisäksi samanlaisia pensaita kasvaa myös mm. Herttoniemen ja Stansvikin kartanoiden alueilla. Esimerkiksi samaan kulttuurimaisemakokonaisuuteen kuuluva Tullisaaren (Tuurholman) puisto oli 1700-luvun loppupuolella Viaporin upseerien kesäkotina ja puustellina.

Bastioni Kunniaa vasten kasvavien pihasyreenien kukintoja 13.6.15.

Bastioni Kunniaa vasten kasvavien pihasyreenien kukintoja 12.6.15.

Toisen vanhan pihasyreenin ’Prince Nottger’ -tyypin sinikukkaisia pensaita kasvaa samoin vanhoilla kartano- ja huvila-alueilla sekä Suomenlinnan Piperin puistossa. Belgialaisen prinssin mukaan nimitty lajike on jalostettu jo ennen vuotta 1841 ja on vanhimpia Suomessa myynnissä olleita syreenilajikkeita. Nykyään näiden tyyppisiä pensaita on vain harvakseltaan kaupan. Niitä pitää lisätä kasvullisesti olemassaolevista pensaista esimerkiksi silloin, jos vanhoja kasveja täytyy korvata uusilla. Kotipuutarhureiden iloksi esimerkiksi Turun läänin Koskella toimiva Hongiston taimisto kasvattaa historiallisia jalosyreenejä — mm. juuri Suomenlinnasta lisättyä ’Prince Nottgeria’.

Piperin puiston syreenin taivaansinertävät ja valkosilmäiset kukat 13.6.15.

Piperin puistossa kasvavan syreenin sinertävät ja valkosilmäiset kukat 12.6.15.

Syreenilajikkeista ja -kannoista tarkemmin kiinnostuneiden kannattaa Viaporin-retkelle lähtiessään katsoa tiedot Helsingin vanhoista pihasyreeneistä tehdystä tutkimuksesta, jossa kuvaillaan mm. juuri nämä Piperin puiston tyypin ja Prince Nottger -tyypin syreenien kukinnot tarkasti.

Esimerkiksi Prince Nottger -tyypin kukinnot

”ovat pitkät, tiheydeltään vaihtelevat, kärkeen kapenevat tai joskus aavistuksen pyramidimaiset … Kukinnon seassa kasvavat tukilehdet ovat toisinaan jopa 4 cm pitkiä. Kukat ovat suuret ja tähtimäiset. Väriltään kukat ovat erittäin kauniin taivaansiniset ja niiden keskellä on valkea ”silmä”… Laideliuskoja on normaalisti. Liuskat ovat pyöreänsoikeita tai soikeita, usein suippo- tai teräväpäisiä. Liuskat siirottavat sivulle tai ovat hieman alaspäin kääntyneet. Heteet ja emi ovat kukassa tallella.” (Laura Hauta-aho 2006, liite 2 s. 2/19)

Maisema Piperin puiston laidalta merelle 13.6.15.

Maisema Piperin puiston laidalta merelle 12.6.15.

Syreenien tuoksusta ja kauneudesta voi toki nauttia ihan vain kaikin aistein maisemaan uppoutumalla. Piperin puistossa oman säväyksensä tuo meren läheisyys ja vaihtelevat sääolot.

Syreenien koristamaa Suomenlinnan maisemaa Susisaaresta kohti Isoa Mustasaarta 13.6.15.

Syreenien koristamaa Suomenlinnan maisemaa Susisaaresta kohti Isoa Mustasaarta 12.6.15.

Syreeniaidanne Isossa Mustasaaressa Suomenlinnassa 13.6.15.

Syreeniaidanne Isossa Mustasaaressa Suomenlinnassa 12.6.15.

Pihasyreenin perinteikkyys Helsingissä näkyy Suomenlinnan maiseman lisäksi myös siinä, että se on Helsingin nimikkokukka.

Lähteet ja lisätietoja:

Kategoria(t): Puisto, Puutarha | Avainsanat: , , , , , , | Yksi kommentti