Alppiruusujen kukkarunsautta

Kukkivia puuvartisia on tällä hetkellä yltäkylläisesti! Syreenit, rhododendronit ja atsaleat kukkivat monin paikoin erityisen runsaasti. Säät ovat suosineet niitä. Mustilan arboretumkin raportoi kukinnan olevan hyvä, jopa erinomainen. Kukkia voi siellä tänä vuonna nähdä jopa juhannusviikolle asti, kun eri lajit avautuvat eri aikaan.

5.6.2019 aamuseikkailulla Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ihastelen kukkia säännöllisesti Helsingissä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Helsinkiläiselle se on helppo kohde – julkisillakin hyvin saavutettavissa ja sisäänpääsy ulkopuutarhaan ilmainen. Aina on tarjolla jotakin kukkijaa, vaikka juuri rhododendronien paras kausi sattuisikin menemään ohi. Tottakai Helsingin Haagassa on myös alppiruusupuisto erityisesti alppiruusujen ystäville.

Kukintaa keskellä kaupunkia – taustalla Unioninkatu 45:n rakennus. 7.6.2019

Alppiruusujen ja atsaleojen ystäville puistot ja arboretumit ovat erityisen hieno kohde, sillä harva saa omaan pihaansa mahdutettua paria kukkijaa enempää. Jos kasvien hankinta kuitenkin kiinnostaa, näissä kannattaa käydä katsomassa, millaista koko- ja värivalikoimaa on tarjolla. Puistossa saa taimimyymälää paremman kuvan siitä, kuinka suuria eroja täysikasvuisten kasvien korkeudessakin on.

Rhododendron kukkii Kaisaniemessä 7.6.2019.

Atsalean kukintaa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 7.6.2019.

Kategoria(t): Puisto, Puutarha | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Opastuksia evoluutiopuun oksille

Linnut ovat nykypäivän dinosauruksia — ainakin niiden jälkeläisiä (tämän opin keväällä dinosaurus-opastuksella eläinmuseossa eli Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä). Mistä erilaiset kasvit polveutuvat ja miten ne ovat toisilleen sukua? Tästä on kiinnostavia opastuksia tänäkin kesänä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Tutustuin viime kesänä tällaisella ilmaisella opastuksella evoluutiopuuhun. Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan uusitulla ulkoalueella osa kasveista on ryhmitelty sen mukaan, milloin niiden kehityskulut ovat erkaantuneet toisistaan ja kuinka läheistä sukua ne ovat. Evoluutiopuu on siis puun muotoinen kuvio, jossa vierekkäisillä ”oksilla” ovat toisilleen läheiset kasvit. Kasveille on kehittynyt erilaisia rakenteita ja menestymisen tapoja osin sen mukaan, millaiset ympäristöolosuhteet kulloinkin ovat olleet. Kirjoitettuna selostuksena tämä kuulostaa kuivakkaalta — sen sijaan paikan päällä kasveja katsellessa avautuvat paljon paremmin paljassiemenisten ja koppisiemenisten erot.

Evoluutiopuun tyvi on Kaisaniemen puiston puolella lammen eteläpuolella, ja sen latva kurkottelee kasvihuoneita kohti. Kuva: Hannu Lunkka, lähde: https://www.luomus.fi/fi/uutinen/evoluutiopuu-aukeaa-yleisolle

Tällaisella tutustumisretkellä evoluution maailmaan voi samalla ihailla kulloinkin kukassa olevia kasveja, ja ihmetellä puutarhan rauhaa ihan Helsingin keskustassa. Aistipuutarhan alueella kasveja saa myös kosketella ja joskus myös maistella! Opastuksia on tänä kesänä 2018 5.6.-23.8. tiistaista torstaihin ja useina lauantaipäivinä. Muulloinkin on vapaa pääsy ulkopuutarhaan.

Lisää tietoa evoluutiopuun rakentamisesta ja Kasvitieteellisen puutarhan taustalla olevasta työstä:

Kategoria(t): Puisto, Puutarha | Avainsanat: , , , , , , , | Kommentoi

Pihalla talvella: lintulaudan lintuja

Talvi vielä jatkuu Etelä-Suomessakin, ja puutarha on lumen peitossa. Talvellakin pihalla on elämää, varsinkin lintujen ruokintapaikalla. Siivekkäät ja miksei joskus hännäkkäätkin käyvät syömässä siemeniä, talia ja pähkinöitä. Lintujen ruokintaa pitää muistaa jatkaa vielä kevään korvallakin, aina siihen asti kun maa on sula. Nyt varsinkin kunnon pakkasia on vielä luvassa.

Lintujen tunnistamisen opettelu on erityisen helppoa nyt talvella, kun tunnistettavia lajeja on meillä melko vähän. Lintulaudalla ne ovat myös helposti näkyvillä.

BirdLife Suomi on tehnyt viisiosaisen videokurssin tavallisimmista talvilinnuistamme. Näiden parissa voi viettää iloisesti (ja hyödyllisesti) aikaa:

BirdLife Suomen talvilintukurssi, osa 1/5

Tietoa lintujen talviruokinnasta

Kategoria(t): Metsä, Puutarha | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Kesäkukkien kaunis syksy

img_0349-0
Lokakuun ihme! Syksyn tulo ei haittaa vielä kesäistä kukintaa. Päinvastoin: mökkikuistin petunia ja terassin begonia ovat innostuneet kukoistamaan enemmän kuin loppukesällä. Kukkien hoitaja ihmetteli, kuinka se on mahdollista, vaikka kukaan ei ole ollut muutamaan viikkoon paikalla kastelemassa niitä. Se lieneekin arvoituksen ratkaisu, yhdessä kauniiden syyssäiden kanssa. Valoa on ollut reiluhkosti, eikä pakkanen ole vielä päässyt puremaan katon alle. Näissä oloissa kastelu kesäiseen malliin olisi ollut kuitenkin liikaa.

image

Puutarhapuuhissa monet hankaluudet liittyvät valon, lämmön ja kosteuden sekä ravinteiden sopivaan suhteeseen. Nyt syksyllä valon vähetessä on hyvä, kun lämpö vähenee luonnostaan samalla. Vaikkei sataisikaan paljon, ilmankosteus on kuitenkin suuri.

img_0339-0

Näiden mökkikukkien tapaan töissä kaupungissa meren äärellä salkoruusut ja pelargonit innostuivat kukkimaan ruukuissaan syyskuun viiletessä mutta auringon paistaessa. Loppukesän paahteista ne eivät tykänneet yhtä paljon kuin vähän viileämmästä.

image

Sisäkukilla syksyn tullessa vaikeus on juuri se, että yhteyttämiselle sopiva valo vähenee, mutta lämpöä on edelleen paljon. Sisällä lämmitettäessä ilmasta tulee lisäksi liian kuivaa monille kasveille. Kesäkukkia voi talvettaa myös sisällä, jos on käytettävissä sopiva tila: mahdollisimman paljon valoa, mutta viileässä, riittää jos lämpö on vain vähän plussan puolella. Mökkiterassi ei lämmittämättömänä tähän vielä riitä, mutta esimerkiksi perinteinen lasitettu veranta voisi olla mainio. Monille pelargoneille sopii myös muutoin viileän huoneen ikkunalauta (eli ”mummonmökin” kaksinkertaiset ikkunat, joiden raosta puilla lämmitettyyn tupaan tulee ulkoa talvi-ilmaa).

 

 

Kategoria(t): Puutarha | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Uusi puistosilta Viikissä: istutuksia ja kulkuväylä

Ennennäkemätöntä Helsingissä: pensas- ja puuistutusten keskellä on kävelijän mukava ylittää alla pauhaava Kehä ykkönen. Tämä on siis Viikin ja Kivikon yhdistävä uusi puistosilta kävelijöille ja pyöräilijöille. Puistosilta vihittiin toissapäivänä käyttöön virallisin seremonioin sekä asiaankuuluvin kahvi- ja hunajatarjoiluin. (Silta kartalla luontoympäristöineen Helsingin karttapalvelussa.)

Näkymä puistosillalta pohjoiseen Kivikonlaitaan päin.

Näkymä puistosillalta pohjoiseen Kivikonlaitaan päin 1.9.2016.

Mikä on uutta?

”Onpas hauska idea!” on ensimmäinen ajatus puistosillasta kuullessa tai sillä kävellessä. Onhan toki mukavampi ylittää kehä I siten, että ympärillä on kasveja, sillan muotoilu vaimentaa liikennemelun kuulumista eikä liikennettä juuri näy. Kun villiviini köynnöstää sillan korkeille kaiteille, vaikutelma on vieläkin vehreämpi. Sillalla kuljetaan pihlajien, kirsikkapuiden ja tuomien katveessa. Talvella sillan voi ylittää latua pitkin.

Köynnösten on tarkoitus köynnellä sillankaiteille.

Köynnösten on tarkoitus köynnellä sillankaiteille.

Ei kuitenkaan vallankumouksellista

Seuraavaksi mieleen hiipii ajatus tavanomaisuudesta. Viikin monimuotoisesta luonnosta ja metsästä saavutaan sillalle, jossa istutukset ovat tuttua tienreunustojen taimivalikoimaa, vuorimäntyä, seppelvarpua, angervoja. Puut ovat tosielämässä sillalla aika harvassa, vaikka mielikuvitus täydentäisikin ne jo kokoaan suuremmiksi.

Puistosillan istutuksia 1.9.2016.

Puistosillan istutuksia 1.9.2016.

Onhan istutusten peittämä silta ihan kiva, mutta missä on kunnianhimoisuus ja luonnonmukainen visiointi? Mitä jos sillalle olisikin laitettu metsänpohjaa eli kunttaa? Mitä jos varvut olisivat metsäkasveja? Miltä tuntuisi kävellä sillallakin hiekkatietä? Tähän tyytymättömyyden vaikutelmaan johdattaa ehkä kulku sillalle Viikin puoleisesta päästä. Liittyminen aiempaan kasvillisuuteen ja metsään ei ole kovin sujuva, ja istutukset ovat (toivottavasti) vielä kesken. Sillan huolellinen istutustyö päättyy toistaiseksi kaljuihin, melko puuttomiin luiskiin, jotka tulevat varmaankin heinittymään. Kävelijänä jään kaipaamaan suorempaa kulkua sillalle Latokartanonkaarelta vaikkapa portaita pitkin. Sillan Kivikon puoleinen pää liittyy onnistuneemmin metsänlaitaan, mikä tietysti on helpompaakin kun rinnettä ja korkeuseroa ei ole yhtä paljon kuin toisessa päässä.

Kulku puistosillan päädystä etelään Viikin suuntaan. 1.9.2016.

Kulku puistosillan päädystä etelään Viikin suuntaan. 1.9.2016.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä. Tähän jää kaipaamaan kulkutietä kuten portaita ylös sillalle. 1.9.2016.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä. Tähän jää kaipaamaan kulkutietä kuten portaita ylös sillalle. 1.9.2016.

Mitä toivoisin lisää?

Kasvillisuuden peittämä puistosilta sai omat ajatukseni harhautumaan ensinnä eläimille tarkoitettuihin vihersiltoihin ja ylikäytäviin. Näiden tarkoitus on nimenomaan yhdistää luonnonalueet toisiinsa ja olla houkuttelevia kulkuja eläimille. Näin eläimet eivät harhaudu liikenteen joukkoon ja jää autojen alle, vaan pääsevät liikkumaan elinalueeltaan toiselle tien rakentamisen jälkeenkin. Tietämättäni olisin kaivannut jotakin tämänkaltaista Viikkiinkin: siis muidenkin kuin ihmisten huomiointia sillan käyttäjinä, luonnonkasvillisuutta ja sujuvampaa liittämistä osaksi nykyisiä metsiä.

Niitynpään vihersilta

Yllä kuvassa Niitynpään vihersilta E18-tiellä (Kuva: Liikennevirasto/Vianova).

Rakentamisen realiteetit ja ympäristöystävällisyys

Sillan rakentamisessa on huomioitu mm. kasvualustan paino ja talvella lumikuorma (joka yleensä silloilta aurataan pois). Koko ja paino on vaikuttanut kasvillisuusvalintoihinkin. Puut eivät voi kasvaa suuriksi siksikään, etteivät ne pudottelisi oksiaan liikenteen joukkoon tai olisi vaarassa kaatua alas myrskyissä.

Käyttäjille näkyvän lopputuloksen pinnan alla ovat tällaisten suurten rakennusprojektien omat ympäristövaikutukset. Meille näkyy se, millainen silta on käytössä, mutta rakennustöiden ympäristörasitukset aiheutuvat muualla, kuten kallioita louhittaessa, soranottoalueilla tai kaatopaikoilla betonikasoina. Kivikontien liittymäprojektissa on kokonaisuudessaan käytetty runsaasti uusiomateriaaleja, kuten rakennusten purkujätteestä ja betoniteollisuuden ylijäämästä tehtyä betonimursketta.

Kaikkea ei voi saada, ainakaan näin ensimmäisellä kerralla. Ilmeisesti alunperin paikalle suunniteltiin aivan tavallista kevyen liikenteen siltaa, mutta kaupungin kiinnostuksen ansiosta puistomaiset istutukset löysivät tiensä sillalle. Opin myös, että kevyttä liikennettä silmällä pitäen suunniteltu puistosilta on eri asia kuin luontoa palveleva vihersilta. Kiitokset Liikennevirastolle ja Helsingin kaupungille uudenlaisesta toteutuksesta ja liikahduksesta oikeaan suuntaan!

Lisää tietoa ja virallisia kuvia

 

Kategoria(t): Metsä, Puisto | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Rusakkoelämää kaupungissa

Rusakkoperheellä on kaupungissa virikkeitä. Tarkkailin tänä aamuna kuuden eläimen puuhastelua pihalla. Leikkipaikka veti selvästi puoleensa!

Rusakkoperhe aamuretkellä 27.5.2016.

Rusakkoperhe aamuretkellä 27.5.2016.

rusakkoperhe - 2

Juoksuharjoituksia ja tarkkailua.

Juoksuharjoituksia ja tarkkailua.

rusakkoperhe - 4

Kuopimisharjoituksia ja hiekkakylpyjä.

Kuopimisharjoituksia ja hiekkakylpyjä.

Kategoria(t): Metsä, Puisto | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Kukkien ja puiden kummat nimet: Aristoteleen kantapää kertoo

Valkovuokot ovat avanneet kukkansa jo ympäri eteläisen Suomen. Miksi valkovuokko on vuokko? Kukkien nimien syntyä pohditaan radio-ohjelma Aristoteleen kantapäässä, joka lähetettiin viime toukokuussa. Nyt kun ulkoiluun houkuttelevien aurinkoisten päivien jälkeen on taas pilvistynyt ja sadettakin ehkä ripottelee, voi kuunnella kukkaohjelman Ylen Areenassa ja lukea tarinan kevään ensi kukkasten nimistä. Juonipaljastus: vuokko onkin vuohenkukka!

Samalla istumalla voi jatkaa lehtipuiden nimistöön ja puihin liittyviin tarinoihin. Luonnonvaraisten puiden nimet ovat hyvin vanhoja. Niihin on ollut uskomuksilla ja vertauskuvilla kyllästetty suhde. Tästä pääset kuuntelemaan, mitä sanaston asiantuntija Kirsti Aapala Kotuksesta kertoo.

Koivu ja tuomi (ja tuomenkehrääjäkoi!) esiintyvät Kantelettaressakin, laulussa 150. Koivun ja tuomen oksa

Olin oksa lehtipuussa,
Koivun kasvatti katalan,
Aholla alastomalla,
Maalla mansikattomalla.

Toinen kasvo kaunis tuomi,
Puuhut ylpiä yleni,
Nurmella mesinukalla,
Maalla maksankarvasella.

Olovilla oksillansa,
Leveillä lehvillänsä,
Peitti päivän paistamasta,
Kätki kuun kumottamasta.

Noita kaikki katselivat,
Ihmiset ihaelivat,
Kukkia korian tuomen,
Puun sorian kasvatteita.

Ei ken katsoisi minua,
Huolta huonosta pitäisi,
Koivun tyhjästä tytöstä,
Puun katalan kantamasta.

Kasvoin vieläki vähäsen,
Tyhjän onneni ohessa;
Tuli toukka, tuomen kaivo,
Kukat kaunoset kaotti.

Siinä tuomi tuskan tunti,
Huolen haikian havatsi;
Minä jäini seisomahan
Vähän onneni varalle.

Lisää runolukemista:

 

 

Kategoria(t): Metsä, Puutarha | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi