Kesän lomaretki Pohjois-Norjaan oli mukava esimerkki ympäristöystävällisestä matkailusta. Juna ja bussi kuljettivat Rovaniemelle ja sieltä suoraan Tromssaan. Kiinnostavien luonnonmaisemien lisäksi Tromssassa on erityinen kohde myös kasviharrastajalle ja puutarhurille, maailman pohjoisin kasvitieteellinen puutarha.
Arktis-alpiiniset kasvit ovat puutarhan pääasia. Kokoelman tämä osa on rakennettu hienosti kallioiselle alueelle. Kasvien sijoittelussa pienilmastokin on huomioitu, ja istutuspaikat on valittu sen mukaan kallion varjoisalle tai paahteiselle puolelle. Paikallisten arktisten kasvien muuten hienon kokoelman nimilaput kaipaisivat päivitystä, kun kasvit ovat itsekseen siirtyneet otollisempiin kohtiin. Tämä olisi erityisen tärkeää, jotta puutarha voisi paremmin lisätä tietoisuutta ympäröivästä luonnosta ja toimia harvinaisten lajien säilytyspaikkana.
Paikallisten kasvien lisäksi kokoelmassa on Pohjois-Norjaa vastaavissa luonnonoloissa viihtyviä kasveja niin Alpeilta kuin Afrikan vuoristoalueiltakin. Tromssan vieraslajiongelman herättämänä pohdin, kuinka valppaina puutarhassa ollaan mahdollisten uusien luontoon leviävien lajien varalta. Jos jokin afrikkalainen vuoristokasvi viihtyykin paikalla erityisen hyvin, havaitaanko sen leviäminen puutarhan pensasreunuksen yli riittävän ajoissa? Kasvitieteellisillä puutarhoilla on varsinkin aiemmin ollut oma, hiukan epäilyttävä roolinsa haitallisten vieraslajien leviämisessä.
Pohjois-Norjan perinnekasveja esittelevä osasto on toteutukseltaan ja näkökulmaltaan virkistävä. Joskus keskisessäkin Suomessa sääolosuhteet tuntuvat vaikeilta, joten ennen puutarhan näkemistä mietin, kuinka niukkaa onkaan näin arktisessa ympäristössä. Pohjoisnorjalainen perinnepuutarha yllättää rehevyydellään ja monipuolisuudellaan. Vastaan tulevat monet kotimaasta tutut kasvit, ukonhatut, tarha-alpi, jalopähkämö, koristeraparperi, akileija ja liljat. Erityistä on kasvien taitava yhdistely ja ryhmittely. Perinnepuutarha voi tosiaan olla näyttävä ja värikäs ilman päätähuimaavaa lajikirjoa. Perinnekasveista ollaan selvästi ylpeitä. Monen kasvin tausta kuten pappilan tai maatilan puutarha on tuotu nimikylteissä esille. Kokoelma säilyttää samalla vihreää kulttuuriperintöä. Tällainen omien hyvien, haitattomaksi osoittautuneiden koristekasvien esittely on varsinainen ympäristöteko.
Iloinen esimerkki norjalaisesta perinnekasvista, tuttu siankärsämö (Achillea millefolium) punaisena (’Kelwayi’).
Paluuviite: Jätä ekologinen kädenjälki — puun istuttaminen parantaa maailmaa | Vihreä puutarha
Paluuviite: Varo tätä kasvia! Keskustelua vieraslajeista Pähkylä-lehdessä | Vihreä puutarha