Sienisatoa omasta pihasta

Luonnonmukaisen mökkipihan iloja syksyllä: sienisatoa omasta pihasta. Nekin sienet, jotka eivät kelpaa syötäviksi, ovat elinvoimaisuudessaan jännittäviä putkahtaessaan odottamatta esille.

Saunapolun varrella, kangasmetsän hiekkaisella laidalla kasvaa voitatteja. Ensinäkemältä ne eivät limaisuudessaan houkuttele syöntiin. Tunnistus ja tutustuminen kannattaa, sillä kyseessä on herkullinen ruokasieni. Limaiset lakit teettävät hiukan työtä ennen kuin sieni pääsee pannulle. Maku kuitenkin palkitsee, samoin se, että sienet kasvavat helpoissa paikoissa. Kun katse tottuu etsimään näitä, sienestää voi esimerkiksi metsäautoteillä kävellessä. Näitä kannattaa tähyillä hiekkaisissa kohdissa tienvarsilla, maan ollessa hiukan paljaana esimerkiksi ojantörmällä. Sienisilmän harjaantuessa matalat voitatit alkavat erottua kosteana kiiltävistä kivistä.

Voitatti saunapolun varressa.

Voitatti saunapolun varressa. Yläpinta on tummanruskea ja limainen.

Voitatin pillistö on keltainen, jalka lyhyt ja kellanvalkoinen. Tätä sientä on joku jo käynyt vähän syömässä.

Voitatin pillistö on keltainen, jalka lyhyt ja kellanvalkoinen. Tätä sientä on joku jo käynyt vähän syömässä.

Nurmikolla saunan vieressä kasvaa valkoisia möllyköitä. Sienikirjan mukaan myös nämä ryhmätuhkelot ja hiukan pidempijalkaiset känsätuhkelot ovat nuorena syötäviä, kun niiden malto on vielä valkoista — siis ennen sitä, kun itiöt sienen sisällä kypsyvät ja vapautuvat (ja sienet voi poksauttaa niin että pölähtää, kuten pienenä tehtiin).

Nämä pihaheinikon kupusienet lienevät ryhmätuhkeloita, jotka ovat nuorena syötäviä.

Nämä pihaheinikon kupusienet lienevät ryhmätuhkeloita, jotka ovat nuorena syötäviä.

Pihaa kaunistaa myös muutama punainen kärpässieni.

Punakärpässieni, kaunis ja myrkyllinen.

Punakärpässieni, kaunis ja myrkyllinen.

Pihanurmikon helttasieniä.

Pihanurmikon helttasieniä.

Sienien ihmeelliseen maailmaan olen tutustunut Suomen sienioppaan kanssa (Pertti Salo, Tuomo Niemelä ja Ulla Salo, Kasvimuseo / WSOY, 2.painos 2009). Tämä on kattavuudessaan hauska sienikirja, kun mukana ovat muutkin kuin ruokasienet. Aiemmin olen käyttänyt vain hyviin ruokasieniin keskittyviä kirjoja. Silloin uuden sienilajin kanssa ei ole voinut olla ihan varma siitä, onko vaikeasti tunnistettava sieni hiukan epätyypillinen lajinsa edustaja ja siten hyvinkin syötävä — vai kenties jokin kirjan ulkopuolelle jäävä (ehkä myrkyllinen) laji. Kun tässä kirjassa sienilajeja on mukana tuhatkunta, voi olla lähes varma siitä, että luonnosta löytynyt laji on jokin kirjassa esitellyistä. Sieniharrastukseni on nyt saanut uusia ulottuvuuksia, kun on ollut hauska tunnistaa vastaantulevia sieniä ihan vain huvin vuoksi, vaikkei olisi syömismielellä liikkeellä. Toisaalta olisihan lintuharrastaminenkin hiukan vaikeaa, jos lintukirjat esittelisivät vain metsästettäviä riistalintuja.

Suomen sieniopas

Suomen sieniopas

Suomen sieniopas tuntee nämäkin orakkaat.

Sieniopas tuntee nämäkin orakkaat.

Sieniin voi tutustua myös Luontoportin ja Raija Tuomaisen sienisivuston avulla. Metsäntutkimuslaitos ei vielä ole antanut satoennustetta tälle vuodelle. Niinpä pitää mennä itse pihaan ja metsään ihmettelemään sienisatoa.

Mainokset
Kategoria(t): Puisto, Puutarha, Ruokaa puutarhasta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Sienisatoa omasta pihasta

  1. Paluuviite: Sienten ihmeellinen maailma | Vihreä puutarha

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s