Kausiruokaa talvella: juuresherkkuja ja sitrushedelmiä

Sesonkien mukaan ruokaillessa syödään sitä, mikä on parasta juuri nyt. Kesällä on helppo poimia kauden retiisit, mansikat ja herneet omasta penkistä tai torilta. Mikä on kausiruokaa Suomen talvessa?

Kotimaista sesonkiruokaa ovat hyvin säilyvät juurekset, perunat, kaali, sipuli sekä pavut ja herneet, ja tietysti viljatuotteet. Näistä saa aikaiseksi vaikkapa hyvää juuresgurmeeta, kun katselee raaka-aineita uusin silmin. Suosittelen erityisesti uunijuureksia – vaikkapa palsternakkaa ja lanttua tuttujen lohkoperunoiden seuraksi. Perunamuussin tapaan voi tehdä pyreitä palsternakasta tai maa-artisokasta. Oma suosikkini on dal hernerouheesta: intialaisittain maustettu kaalia, sipulia ja porkkanaa sisältävä hernemuhennos, jota voi nauttia perunaleipästen päällä. (Ohje Härkäpapua sarvista -kirjan esittelysivulla). Kasvikunnan tuotteiden lisäksi talveen voi kuulua madekeitto sekä kuha-, ahven- ja muikkuruoat.

harkapapu_paino

Vuodenaikojen vaihtelu saa näkyä ruokapöydässä. Se ei onneksi enää tarkoita ankeita aikoja kevättalvisin, vaan niistä hyvistä asioista nauttimista, jotka kulloinkin ovat herkullisia. Vaikka kauppojen vihannes- ja hedelmätarjonta huimaa päätä monipuolisuudellaan ympäri vuoden, kaikki tarjolla olevat eksoottiset hedelmät eivät voi aina olla parhaimmillaan. Laajasta valikoimasta herkullisimman, tuoreimman ja maukkaimman löytäminen voi olla myös taloudellisinta: kun on raaka-aineen sesonki, sitä on runsaasti saatavilla ja hinta edullinen.

Sesonkikasviksia ja -hedelmiä ovat talvisin ne ulkomaidenkin antimet, joiden satokausi on parhaillaan käynnissä viljelyseudulla. Talvella appelsiinit, klementiinit ja muut sitrushedelmät ovat herkullisimmillaan. Nyt kun kotimaisten omenien varastot on syöty loppuun, eteläeurooppalainen luomupäärynä voi olla mukavaa vaihtelua. Kun hedelmät tuodaan suurilla laivakuljetuksilla, kuljetuksen päästöt ovat pienet suhteessa varsinaiseen tuotantoon. Näin ollen ulkomainen hedelmä ei välttämättä ole kotimaista kasvista huonompi ympäristönäkökulmasta. Esimerkiksi espanjalaisten appelsiinien hiilijalanjälki on kokonaisuudessaan noin 0,5 kgCO2e/kg (hiilidioksidiekvivalenttia / ruokakilo). Tästä kasvatuksen osuus on noin 0,3 ja kuljetuksen 0,2 kgCO2e/kg . Vertailun vuoksi kotimaisen kasvihuonekurkun hiilijalanjälki ympärivuotisesti viljelevillä tiloilla on kymmenkertainen, noin 5,4 kgCO2e/kg (Anna Mikkola 2006). Avomaajuuresten viljelyn ja kuljetusten hiilijalanjälki on yhteensä noin 0,4 kgCO2e/kg. (Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville -kirja)

Syksyllä talven varalle säilöttyä omaa satoa kannattaa muistaa syödä ajoissa. Joskus meilläkin on ollut edellisvuotista raparperia säilössä uusien versoessa jo esiin. Pakkasessa marjat eivät harmi kyllä enää parane. Olen alkanutkin pitää pakastimen sulatuspäivää kevättalvisin: kun ulkona on kunnolla pakkasta, pakastimen sisällön voi helposti siirtää parvekkeelle tai kuistille kylmälaukussa tai ihan muovipussissakin. Samalla voi inventoida, kuinka suuri marjavarasto on vielä jäljellä, ja inspiroitua laittamaan kurpitsaruokaa tai marjapaistosta.

Vihannesten ympäristökysymyksiin liitetään usein pohdinta, kannattaako valita kotimainen kasvihuonetomaatti vaiko espanjalainen myyttinen ”lentotomaatti”. Vastaus on, ettei talvella ole erityisen suositeltavaa syödä kumpaakaan. Vastapoimittu tomaatti makeimmillaan on parhaita kesäherkkuja! Talvella vitamiinit saa herkullisemmin aromikkaasta porkkanaraasteesta tai mehevöitetystä kaalisalaatista. Talviset tomaattiruoat ja papumuhennokset ovat maukkaampia — ja edullisempia — (luomu)tomaattimurskasta valmistettuna. Jos oman tomaattitarhan syksyinen sato on suuri, tomaattisäilykkeet voi tehdä itsekin.

Kotimaisia tomaatteja ja kurkkuja kannattaa nauttia kesällä. Ympärivuotisessa kasvihuoneviljelyssä hiilidioksidipäästöt ovat hyvin suuret (poikkeuksena uusiutuvia energianlähteitä käyttävät viljelmät). Talven pimeimpien ja kylmimpien aikojen suurelta energiankulutukselta vältytään osittain jo 7 kuukauden lyhyessä kasvihuoneviljelyssä. Espanjalaisten tomaattien ongelmia ovat energiankulutuksen sijaan muut ympäristövaikutukset ja heikot työolosuhteet. Tomaatit matkustanevat enimmäkseen rahtilaivoilla, joten lentämisestä ei tarvitse olla huolissaan. Pienissä erissä Suomeen saapuvat erikoisvihannekset kuten talvella myytävät parsat ja pensaspavut saattavat kyllä olla lennätettyjä. Niiden osalta kannattaa malttaa kevääseen ja eurooppalaiseen satokauteen – tai vielä parempaa, oman puutarhan tuotantoon!

Kirjallisuutta ja reseptejä:

Advertisements
Kategoria(t): Hyötytarha, Ruokaa puutarhasta Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kausiruokaa talvella: juuresherkkuja ja sitrushedelmiä

  1. Paluuviite: Kasvikunnan antimia puutarhasta ja pellolta | Vihreä puutarha

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s