Ruusut ovat lähellä norjalaista sydäntä. Puutarhuri-matkailijana päättelin näin kesälomaretkellä, kun ruusuja tuli vastaan niin pohjoisen Trondheimissa kuin Oslossakin. Varsinkin korkeita pensaita ja köynnösruusuja on istutettu paljon kadunvarsipihoihin ja puistoihin. Kesäkuisen matkan aikana kukinta oli parhaimmillaan. Monissa paikoissa suosiossa olivat suurikukkaiset lajit ja lajikkeet ja värivalikoima oli laaja.
Köynnösruusujen elinvoimaisuudesta päätellen Norjan mereinen ilmasto on suosiollisempi ruusujen talvehtimiselle kuin koti-Suomen kuivat pakkassäät. Suurten ruusupensaiden antamaan silmäniloon vaikutti kyllä kasvatustapakin. Pensaiden – niin ruusujen kuin muidenkin kukkijoiden – suuri koko tuntuu välillä pelottavan kotipuutarhureita. Sopivassa paikassa kuten Trondheimin kadunkulmauksessa korkeaksi kasvava ruusupensas on kuitenkin kasvi paikallaan. Kaunis kukinta ilahduttaa latvustossa, ja on vain käytännöllisempää että pensas on tyveltä kapeampi eikä tuuhean lehvistön peitossa. Pensaan alimman puolen metrin ”kaljuus” voi siis olla myös tavoiteltavaa! Innostuin tutkimaan myös lähdemateriaalia: Pentti Alanko kirjoittaa, että korkeakasvuisia pensaita ”ei yleensä tarvitse leikata. Ainoastaan silloin, kun niiden kukinta huononee, niistä voidaan poistaa vanhoja oksia.” (Alanko: Kotipuutarhurin käsikirja 1995) Hyviä uutisia siis helppohoitoista pihaa kaipaaville kotipuutarhureille!
Trondheimissa kävelyreitin varren orapihlajatkin olivat saaneet kasvaa kunnon puiksi ja kukkivat ruusuisesti kesäkuun puolivälissä. Ruusuorapihlajien kukinnasta olen iloinnut yllättäen myös Helsingin Pasilassa kirjaston lähettyvillä – muuten Pasila ei tulisi puutarhamatkakohteena mieleen.
Ruusujen kukinnan lisäksi Norjan matkalla ihailin runsaasti vuono- ja vuorimaisemia junien ja bussin ikkunoista. Suosittelen junamatkailua lämpimästi, ympäristöystävällisyyden lisäksi mukavuuden ja maisemien takia.

Lasipallo kertoo auringonpaistetunnit, muttei ennusta niitä etukäteen. Campbell-Stokes -auringonpaistetuntien mittari esillä Bodøn ilmailumuseossa.
Pohjois-Norjaan houkutteli maisemien lisäksi Bodøn ilmailumuseo. Ilmailua, puutarhanhoitoa ja matkailijan jokapäiväistä elämää yhdistää suuri kiinnostus säähän ja ilmastoon. Ilokseni sään seuranta ja ennustaminen oli päässyt hyvin esille ilmailumuseoon auringonpaistemittareineen ja sääkarttaesimerkkeineen. Lomareissuaikaan auringonpaistetunnit eivät olleet kovin lukuisat Pohjois-Norjassa. Ilmatieteen laitoksen mukaan Etelä-Suomessakin kesäkuu oli harvinaisen pilvinen ja auringonpaistetuntien määrä jäi alle kahdensadan. Etelä-Norjassa ja paluumatkalla Ruotsin puolella aurinko kuitenkin viimein paistoi. Linköpingin puutarhakuviini on tarttunut auringonpaistettakin ruusujen hehkun lisäksi – matkaraportti saa siis pian jatkoa.