Valkovuokot ovat avanneet kukkansa jo ympäri eteläisen Suomen. Miksi valkovuokko on vuokko? Kukkien nimien syntyä pohditaan radio-ohjelma Aristoteleen kantapäässä, joka lähetettiin viime toukokuussa. Nyt kun ulkoiluun houkuttelevien aurinkoisten päivien jälkeen on taas pilvistynyt ja sadettakin ehkä ripottelee, voi kuunnella kukkaohjelman Ylen Areenassa ja lukea tarinan kevään ensi kukkasten nimistä. Juonipaljastus: vuokko onkin vuohenkukka!
Samalla istumalla voi jatkaa lehtipuiden nimistöön ja puihin liittyviin tarinoihin. Luonnonvaraisten puiden nimet ovat hyvin vanhoja. Niihin on ollut uskomuksilla ja vertauskuvilla kyllästetty suhde. Tästä pääset kuuntelemaan, mitä sanaston asiantuntija Kirsti Aapala Kotuksesta kertoo.
Koivu ja tuomi (ja tuomenkehrääjäkoi!) esiintyvät Kantelettaressakin, laulussa 150. Koivun ja tuomen oksa
Olin oksa lehtipuussa,
Koivun kasvatti katalan,
Aholla alastomalla,
Maalla mansikattomalla.Toinen kasvo kaunis tuomi,
Puuhut ylpiä yleni,
Nurmella mesinukalla,
Maalla maksankarvasella.Olovilla oksillansa,
Leveillä lehvillänsä,
Peitti päivän paistamasta,
Kätki kuun kumottamasta.Noita kaikki katselivat,
Ihmiset ihaelivat,
Kukkia korian tuomen,
Puun sorian kasvatteita.Ei ken katsoisi minua,
Huolta huonosta pitäisi,
Koivun tyhjästä tytöstä,
Puun katalan kantamasta.Kasvoin vieläki vähäsen,
Tyhjän onneni ohessa;
Tuli toukka, tuomen kaivo,
Kukat kaunoset kaotti.Siinä tuomi tuskan tunti,
Huolen haikian havatsi;
Minä jäini seisomahan
Vähän onneni varalle.
Lisää runolukemista:
- Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä, Elias Lönnrot, Project Gutenberg -sivuilla
- Miniän laulu ja muita ajatuksia Kantelettaresta, Niina Hämäläisen kirjoitus SKS:n Vähäisiä lisiä -blogissa.
Vihreä puutarha 