Luonnonkukkiin tutustumista 14.6.15

Ensi sunnuntaina 14.6.15 innostetaan taas tutustumaan luonnonkukkiin opastetusti. Luonnonkukkien päivänä järjestetään paljon retkiä eri puolilla Suomea. Katso lähiseutusi retket päivän retkikalenterista tai tapahtuman sivuilta facebookista.

Kategoria(t): Metsä, Puisto | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Hyötykasviyhdistyksen tiistai-teemaillat alkavat huomenna 2.6.

Hyötykasviyhdistys tarjoaa koko kesän puutarhatietoa tiistai-iltaisin Annalan puutarhassaan Helsingissä. Teemakahvilat aloittavat huomenna 2.6.15 klo 18 villien vihannesten parissa. Illat ovat kaikille avoimia. Yhdistys kehottaa varaamaan mukaan kahvirahaa — talkooiltoina 30.6. ja 28.7. osallistujille tarjotaan ilmaiset kahvit.

Tiedot tapahtumista:

  • Annalan puutarha, Hämeentie 154, Helsinki
  • avoin tapahtuma
  • tiistaisin 2.6.-1.9.15 klo 18 – n. 20.30
Kategoria(t): Hyötytarha, Ruokaa puutarhasta | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Puutarhajuhla Työväenasuntomuseossa 5.6.15: maista voikukkakahvia ja tutustu hyötykasveihin!

Ensi perjantaina 5.6. Työväenasuntomuseossa Helsingin Alppilassa juhlitaan hyötykasveja. Iltapäivän puutarhajuhlan teemana ovat hyötykasvit. Kahvinkorviketta voikukanjuurta pääsee ennakkotietojen mukaan maistamaan työpajassa. Tietoiskut kertovat laajemmin hyötyviljelystä menneinä kaupunkiviljelyn aikoina (”Herrat hyötytarhoissa” klo 14) sekä antavat vinkkejä tämän hetken viherpeukaloille (”Hyötyviljely tämän päivän kaupungissa” klo 16).

Siemenistä ja taimista kiinnostuneet voivat osteskella Hyötykasviyhdistyksen ja Maatiaisen taimia ja siemeniä. Mikäli perjantain tapahtuma-aikaan ei pääse paikalle, työväenpihojen vanhoista perennoista koottu kukkapenkki on ihailtavissa muinakin aikoina museon pihalla. Helppohoitoisia kukkivia kasveja nykypäivänkin pihaan voi ajatella löytyvän näiden joukosta — mainoslause on piilotettu hiukan rivien väliin museon sivuilla: ”Työläisille hyötykasvit olivat tärkeimpiä, eikä kukille voitu suoda paljon aikaa, tilaa saati rahaa. Siksi työväen koristekasvit olivat kestäviä, vähään tyytyviä ja helppoja lisätä.” Muutama kasvi näiden joukossa on myöhemmin osoittautunut vaikeasti kurissapidettäväksi, joten nykypuutarhuri osaa välttää myös liian innokkaita leviäjiä ja niiden aiheuttamaa kitkentätyötä.

Tapahtuman tiedot:

Kirstinkujan Työväenasuntomuseon pihalla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Juho Nurmi

Kirstinkujan Työväenasuntomuseon pihalla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Juho Nurmi

Kategoria(t): Hyötytarha, Puutarha | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Riistaeläimiä ja kosteikkojen ekologiaa

Vihreä puutarhurin kuulumisia: Olen ollut viime vuoden kiireinen uusien opintojen parissa, mistä johtuu puutarhakirjoittamisen hiljaisuus. Olen tutustunut mm. riistaeläinten kiehtovaan maailmaan. Lupaamiani kesäisiä matkailukuvia mm. Linköpingin puutarhayhdistyksen puutarhasta ja uusia puutarhanhoitovinkkejä lienee kuitenkin tulossa ennen pitkää.

Uusia — ja uudelleen löydettyjä — kiinnostuksen kohteitani luonnossa ovat vesistöt ja kosteikot. Niiden eläimistöä ja ekologiaa tutkii Wetland Ecology Group Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksella. Jänniä ilmiöitä ovat mm. kaakkureille Nuuksioon rakennetut pesälautat, joiden ansiosta muuten arat linnut ovat päässeet lisääntymään ja tottuneet ihmisiinkin.

Kaakkuri pesimässä Nuuksiossa. Kuva: Veli-Matti Väänänen, Helsingin yliopisto.

Kanadanmajava ui kotiseuduillaan Quebecissa. Kuva: Cephas/Wikimedia Commons.

Kanadanmajava ui kotiseuduillaan Quebecissa. Kuva: Cephas/Wikimedia Commons.

Myös majavien elämä ja tärkeys muulle ekosysteemille kuten monenlaisille sorsalinnuille on tullut tutummaksi. Majavista luonnon insinööreinä on luennoilla kertonut Petri Nummi. Lyhyen vastauksen ”millaista on olla majava” -kysymykseen antaa Helsingin Sanomien tiede-sivujen juttu (16.10.2014).

Pienenä tutustuin majaviin melkein yhtä läheltä, kun ne pesivät mökkijärvellämme Etelä-Savossa. Majavien ja ihmisten näkemykset sopivasta vedenpinnan korkeudesta suhteessa kotipesän oviaukkoon olivat silloin keskenään hiukan ristiriidassa. On kuitenkin vaikea puolueettomasti sanoa, kumman mielipiteelle olisi pitänyt antaa enemmän painoarvoa: majaville pesä oli ympärivuotinen koti, meillä on rannalla vain kesämökki. Yritimme silti laskea vedenpintaa niin, ettei tulva olisi yltänyt omille portaillemme asti. Mutta kuten blogikirjoituksessakin todetaan, majavat viihtyivät samalla paikalla vain pari vuotta ja siirtyivät sitten lähistön toiselle pikkujärvelle.

Lisää tietoa:

Kategoria(t): Metsä, Puutarha | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Vihreästi hoidettu hiekkakäytävä

Hiekka tai kivituhka on käytännöllinen pihateiden päällyste. Sekin kaipaa hoitoa, jotteivät sinnikkäimmät rikkakasvit pääse juurtumaan.

vihreapuutarha_hiekka_rikat2

Rikat hiekkakäytävän reunassa.

Vihreä keino käytävien hoitoon on käsityö sopivin välinein. Tarvitaan pitkävartinen hara, ämpäri/kottikärryt, sekä harava. Kovin rikkaruohoisessa paikassa myös istutuslapio tai voikukkarauta on tarpeen. Ei myrkkyjä!

Työn kulku:

  • Syväjuuriset ja suurimmat rikkakasvit (kuten voikukat) kitketään käsin, istutuslapion avulla juurineen.
  • Alue harataan, jolloin pienemmät rikat ja siemenrikkakasvit irtoavat alustasta. Haran terä kulkee niiden alta.
  • Haravoidaan irronneet pikkurikat pois.
  • Lopuksi siistitään koko alue haravoimalla. Jos piha viettää hieman, hiekka valuu alarinteeseen. Siksi on hyvä haravoida alhaalta ylöspäin.
  • Säännölliseen hoitoon riittää haraus ja haravointi.
  • Syksyn lehdet ja muu eloperäinen aines haravoidaan pois, jottei hiekan joukkoon kerry ravinteita rikkakasvien kasvua helpottamaan. Siksi myös haraamalla irrotetut rikat on hyvä jaksaa vielä haravoida.
Syväjuuriset rikkakasvit kitketään käsin.

Syväjuuriset rikkakasvit kitketään käsin.

Hiekkakäytävän hieno reuna kitkemisen jälkeen.

Hiekkakäytävän hieno reuna kitkemisen ja haravoinnin jälkeen.

Hiekkainen ajotie kitkemisen jälkeen iltapäivällä.

Hiekkainen ajotie työn jälkeen iltapäivällä.

Kategoria(t): Puutarha | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Puutarhailoa syksyyn: Eedenistä pohjoiseen katsottavissa

Ihana puutarhaelokuva Eedenistä pohjoiseen on katsottavissa Yle Areenassa syysiltojen iloksi. Jos televisioesitykset ehtivät viime viikolla mennä ohi, suosittelen etenemään tästä.

Kategoria(t): Puutarha | Avainsanat: , , | Kommentoi

Härkäpavut, eläimet ja ihmiset – kuka syö kenet?

Härkäpavut kypsyvät takapihan penkissä. Tuoreeltaan niitä on voinut hyvin jo syödä, tuleentumista pitää vielä odottaa. Pihan pikkusato menee kyllä enimmäkseen suoraan syöntiin. Suuremman luokan viljelystä luin päivän Helsingin Sanomista (13.8.14). Artikkelissa kerrottiin vierailusta Tapani Koskelan luomuhärkäpapupelloilla Porvoossa.

Kotimaisten peltojen härkäpavut menevät enimmäkseen eläinten eteen. Haastatellun viljelijänkin papuja saavat syödä pohjoispohjalaiset luomulehmät. Kasvien, kotieläinten ja ihmisten yhteiseloon ja toinen toisensa syömiseen vaikuttavat syöjien mieltymysten ja luonnon antamien viljelyolojen lisäksi sijainti ja etäisyydet, maataloustuet ja talouden tila. Esimerkiksi karjanlantaa voisi hyvin käyttää luomupeltojen lannoitteena, mutta eläin- ja kasvintuotanto ovat Suomessa alueellisesti kovin eriytyneitä: kasvintuotantoa on parhailla peltomailla Etelä- ja Lounais-Suomessa, maidontuotanto maataloustukienkin ohjaamana Väli- ja Pohjois-Suomessa.

Härkäpapu maistuu myös luomukanoille valkuaislähteeksi. Tämän opin äskettäin lukemastani Elina Lappalaisen kirjasta ”Syötäväksi kasvatetut: miten ruokasi eli elämänsä”. Lappalainen sai erinomaisen tasapuolisesti ja sujuvasti kirjoittamastaan kirjasta Tieto-Finlandia-palkinnon pari vuotta sitten. Kirja ei keskity pelkästään eläinasiaan, vaan siitä muodostuu kuva maatalouden ja ruoantuotannon arjesta. Maalta lähtöisin oleva kirjoittaja vierailee monilla tiloilla ja antaa äänen myös eläinten kasvattajille. Mitä luomukana nokkii, missä se nukkuu ja kuka sen syö?

Sanomalehden härkäpapujuttu on otsikoitu viljelijää lainaten kovin sääaiheisesti: ”Pitäisipä poutaa vielä kolme viikkoa – Härkäpavun viljelijä kiittää sateista alkukesää ja helteisiä puintipäiviä”. Sääaiheesta ja ruokateemasta huolimatta juttu on lehden taloussivuilla – nimensä mukaisesti maataloutta käsittelevänä. Taloudestahan on kyse niin viljelijälle kuin vaikkapa kotimaisille panimoillekin, joiden ansiosta viljelijä Koskelan luomumallasohralle on kysyntää: ”Se on hyvä kasvi, sillä muutamat panimot ovat ryhtyneet valmistamaan luomuolutta.” Menekki ja jalostus vaikuttavat sään lisäksi myös härkäpavun viljelymääriin ja satoon. Viimevuotinen härkäpaputuotanto oli Suomessa 18 miljoonaa kiloa – tämän vuoden ennuste on paljon suurempi, 24 miljoonaa kiloa. (Maataloustilastot.fi) Silti härkäpapupeltoja on ammattiviljelyssä vielä melko harvassa, vaikka se viljelijöitä näyttää kiinnostavankin.

Omassa ruokataloudessani itse kasvatetulla härkäpavulla on hyvin pieni osa. Silti jo kasvuprosessin seuraaminen saa miettimään mistä muu ruokani oikein tulee. Samalla se innostaa etsimään kotimaista luomuhärkäpapua myös marketin hyllystä ja kokeilemaan vaikkapa myslin joukkoon uutta härkäpapurouhetta. Voin olla onnellinen siitä, että vaikka laiminlöisin kotikasvimaan kastelun mökkeillessäni muualla, ruoasta ei silti ole pulaa.

Lisätietoja:

Kategoria(t): Puutarha, Ruokaa puutarhasta | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi