Syreenit tuoksuvat Suomenlinnassa

Rungollinen syreenipensas Cafe Chapmanin edustalla Suomenlinnassa 13.6.15.

Syreenien kukkaloisto alkaa olla parhaimmillaan. Erityisen hieno syreeniretkikohde on Suomenlinna Helsingin edustalla. Sen lisäksi että suurten pensaiden kukinta on merkittävä osa linnoitusmaisemaa, Suomenlinnasta tekee syreenien kannalta erityisen myös kulttuurihistoria: tänne syreenit saapuivat Augustin Ehrensvärdin myötävaikutuksella suoraan Ranskasta 1700-luvun puolivälissä. Suomen aivan ensimmäisen syreenintaimen toi apteekkari Synnerberg Tukholmasta Turkuun jo vuonna 1728 ja Viipurissa niitä kasvatettiin 1750-luvulla. Näistä kulttuurikeskittymistä pihasyreeni levisi ympäri Suomea ja vähitellen 1800-luvun lopulla siitä tuli meillä yleisimmin viljelty koristepensas. Noihin aikoihin tulivat viljelyyn myös pihasyreenin lajikkeet eli jalosyreenit.

Syreenipensaita Piperin puiston laidalla Bastioni Kunnian kulmauksessa 12.6.15.

Vanhoja pihasyreenityyppejä ja -lajikkeita kasvaa edelleen Suomenlinnassa mm. Piperin puistossa Susisaarella. Osa Piperin puiston pihasyreeneistä saattaa edustaa jopa alkuperäistä Augustin Ehrensvärdin Suomenlinnaan tuomaa pihasyreenityyppiä. Viaporin linnoituksen lisäksi samanlaisia pensaita kasvaa myös mm. Herttoniemen ja Stansvikin kartanoiden alueilla. Esimerkiksi samaan kulttuurimaisemakokonaisuuteen kuuluva Tullisaaren (Tuurholman) puisto oli 1700-luvun loppupuolella Viaporin upseerien kesäkotina ja puustellina.

Bastioni Kunniaa vasten kasvavien pihasyreenien kukintoja 12.6.15.

Toisen vanhan pihasyreenin ’Prince Nottger’ -tyypin sinikukkaisia pensaita kasvaa samoin vanhoilla kartano- ja huvila-alueilla sekä Suomenlinnan Piperin puistossa. Belgialaisen prinssin mukaan nimitty lajike on jalostettu jo ennen vuotta 1841 ja on vanhimpia Suomessa myynnissä olleita syreenilajikkeita. Nykyään näiden tyyppisiä pensaita on vain harvakseltaan kaupan. Niitä pitää lisätä kasvullisesti olemassaolevista pensaista esimerkiksi silloin, jos vanhoja kasveja täytyy korvata uusilla. Kotipuutarhureiden iloksi esimerkiksi Turun läänin Koskella toimiva Hongiston taimisto kasvattaa historiallisia jalosyreenejä — mm. juuri Suomenlinnasta lisättyä ’Prince Nottgeria’.

Piperin puistossa kasvavan syreenin sinertävät ja valkosilmäiset kukat 12.6.15.

Syreenilajikkeista ja -kannoista tarkemmin kiinnostuneiden kannattaa Viaporin-retkelle lähtiessään katsoa tiedot Helsingin vanhoista pihasyreeneistä tehdystä tutkimuksesta, jossa kuvaillaan mm. juuri nämä Piperin puiston tyypin ja Prince Nottger -tyypin syreenien kukinnot tarkasti.

Esimerkiksi Prince Nottger -tyypin kukinnot

”ovat pitkät, tiheydeltään vaihtelevat, kärkeen kapenevat tai joskus aavistuksen pyramidimaiset … Kukinnon seassa kasvavat tukilehdet ovat toisinaan jopa 4 cm pitkiä. Kukat ovat suuret ja tähtimäiset. Väriltään kukat ovat erittäin kauniin taivaansiniset ja niiden keskellä on valkea ”silmä”… Laideliuskoja on normaalisti. Liuskat ovat pyöreänsoikeita tai soikeita, usein suippo- tai teräväpäisiä. Liuskat siirottavat sivulle tai ovat hieman alaspäin kääntyneet. Heteet ja emi ovat kukassa tallella.” (Laura Hauta-aho 2006, liite 2 s. 2/19)

Maisema Piperin puiston laidalta merelle 12.6.15.

Syreenien tuoksusta ja kauneudesta voi toki nauttia ihan vain kaikin aistein maisemaan uppoutumalla. Piperin puistossa oman säväyksensä tuo meren läheisyys ja vaihtelevat sääolot.

Syreenien koristamaa Suomenlinnan maisemaa Susisaaresta kohti Isoa Mustasaarta 12.6.15.

Syreeniaidanne Isossa Mustasaaressa Suomenlinnassa 12.6.15.

Pihasyreenin perinteikkyys Helsingissä näkyy Suomenlinnan maiseman lisäksi myös siinä, että se on Helsingin nimikkokukka.

Lähteet ja lisätietoja:

• Hortus Fennicus. Suomen puutarhataide. Julkaisijat Viherympäristöliitto ja Puutarhataiteen seura, 2001. Erityisesti artikkelit Marja Karisto: Tullisaaren puisto (s. 94-97) ja Päivi Luppi: Puutarha-arkeologia Suomessa (s. 40-43)
• Laura Hauta-aho: Pihasyreenilajikkeita Helsingin kaupungin viheralueilla. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 2006: 1 / katu- ja puisto-osasto. (pdf)
• Vanhoja pihasyreeni- ja koristeomenakantoja Helsingin puistoissa (pdf). Leena Lindén, Laura Hauta-aho, Inka Juntheikki-Palovaara, Outi Temmes ja Satu Tegel. Suomen maataloustieteellisen seuran julkaisuja 26, Maataloustieteen päivät 2010 -verkkojulkaisu.
• Suomenlinna. Piperin puisto, Hoito- ja kehittämissuunnitelma. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2010: 14 / Katu- ja puisto-osasto.
• Piperin puiston puu- ja ruohovartinen kasvillisuus ja kasvisto. Rakennusvirasto, Katu- ja puisto-osasto 2005.

Advertisement