Huonekasvit: ”Viihdymme viileässä!”

Huonekasvin talvi lämpimässä asunnossa voi olla vaikea. Moni on kotoisin alueelta, jossa kesällä on lämmintä ja valoisaa, talvella viileää ja vaikkapa kosteaa. Valoakin saattaa ympäri vuoden olla enemmän kuin täällä pohjoisessa. Joutuminen pimeään, kuivaan ja keskuslämmitettyyn kuumaan tilaan ahdistaa. Monet huonekasvit nauttisivat, jos ne saisivat talvella mahdollisimman paljon valoa ikkunan ääressä ja lämpötila pysyisi alle parissakymmenessä asteessa.

Huonekasvin toiveista voi saada vihiä miettimällä sen alkuperäisiä kasvumaastoja.

”Huonekuusia” eli norfolkinaraukarioita alkuperäisellä mereisellä kasvupaikallaan Norfolkinsaarella. (Kuva: bertknot from scarborough, australia, Wikimedia Commons)

Kotoisasti huonekuuseksi kutsutun norfolkinaraukarian (Araucaria heterophylla) kotipaikka on Norfolkin saarella lähellä Australiaa. Puu on kuvattuna myös alueen vihreä-valkoisessa lipussa. Saarten subtrooppisissa metsissä lämpötila talvella ei juuri ylitä 19 astetta. Pimeä, kuuma ja kuiva suomalainen talvikoti ei tarjoa parasta mahdollista asuinpaikkaa huonekuusen taimelle. Suositeltavinta olisi viileys ja mahdollisimman paljon valoa. Huonekuusi on viihtynyt hyvin entisajan viileissä saleissa ja puulla lämmitetyissä taloissa, kesäisin mielellään ulkosalla.

Huonekuusi on oikeastaan sopivissa oloissa helppohoitoinen. Se vain ei saa joutua aivan liian lämpimään ja kuivaan ilmaan.

Kastelu parin viikon välein riittää talvella, jotta multa ehtii välillä hieman kuivahtaa. Kesällä kasvi on janoisempi. Kasteltaessa koko juuripaakun on hyvä aina kostua. Runsas valo on huonekuuselle hyväksi. Kesällä varsinkin nuoret kasvit on kuitenkin hyvä suojata suoralta paahteelta — näin tapahtuu luontaisestikin metsissä.

Muratti (Hedera helix) kasvaa luonnonvaraisena Keski-Euroopassa ja pärjää talvet ulkosalla vielä Etelä-Ruotsin korkeudellakin. Niinpä euroopanmuratin toivepaikka sisälläkin on viileä, vaikkapa 10-15 astetta. Talvella muratti lepäisi mielellään kymmenessä asteessa. Sopeutuvaisena se kuitenkin pärjää useimmiten myös lämpimämmässä. Silloin toiveena on kostea ilma. Kasvin hoitaja voi auttaa sumuttamalla murattia, jos asunnossa on kuivaa ja lämmintä. Kasvukaudella muratti pitää tasaisesta kosteudesta ja huoneenlämpöisestä vedestä. Talvella varotaan liiallista kastelua, mutta multaa ei pidä päästää kuivaksi asti. Euroopanmuratilla on runsaasti sukulaisia niin Kanarialla, Irlannissa, Japanissa, kuin Kaukasuksellakin.

Ruukkuatsalea (Rhododendron Simsii-ryhmä) koristaa talvista kotia runsaalla kukinnalla. Viihtymisen takaa runsas kastelu: kukkiessaan se tarvitsee valtavasti vettä. Kastelu joka toinen päivä ei ole liioittelua. Atsalean kuten muidenkin rhododendroneiden luontaisia kasvupaikkoja ovat kosteat vuoristometsät ja suot. Sieltä löytää myös niiden suomalaisen sukulaisen suopursun. Iloisimmin atsalea kukkii ja viihtyy talvella viileässä (10-15 astetta). Lämpimissä sisätiloissa voi käydä vanhan huonekasvikirjan kuvailemaan tapaan:

Azalea on monessa kodissa oikea surunlapsi, joka huolellisimmastakaan hoidosta huolimatta ei tahdo kukkia. Tähän on tavallisesti syynä se, että huoneenlämpö on liian korkea ja ilma huoneissamme liian kuiva. (…) Toinen azalean elinehto on, ettei kasvi nupulla ollessaan pääse kuivumaan. Jos tänä aikana yhden ainoankaan kerran laiminlyömme kastelemisen, kuivuvat nuput heti ja koko kasvi kärsii siitä.

Idman: Kodin ruukkukasvit (1953)

Vinkit ruukkuatsalean viihtymiseen: kun kasvi tuodaan kotiin, se totutetaan huonelämpöön vähitellen. Yön ajaksi sen voi siirtää viileään paikkaan, mikä pidentää kukinta-aikaakin. Vetoa kannattaa aina välttää. Yli 21 asteen lämmössä atsalea ei kuitenkaan viihdy lainkaan, vaan nuput ja lehdet varisevat. Kesäksi ruukkuatsalean voi viedä ulos. Kasvi ei siis ole vain kertakäyttöinen kausikasvi, vaan kodin monivuotinen asukas.

Atsalea (kuva: Fanghong, Wikimedia Commons)

Hyväksi onneksi huonekasvien valikoima on laaja. Melko lämpimäänkin sisätilaan saa oikeat kasviasukkaat, kun tutustuu ympäri vuoden tasaista lämpöä vaativiin kasveihin. Srilankalainen ihmepensas ja Länsi-Afrikasta lähtöisin oleva anopinkieli viihtyvät tropiikin lämmössä. Myös kirjovehka, joulutähti, nukkumaija, peikonlehti ja saintpauliat sopivat 21-asteiseen kotiin.

Lisätietoja:

• A.M. Idman-Tigerstedt (1953): Kodin ruukkukasvit. 7. painos.
• William Davidson (1992): Huonekasvien hoito-opas. 7. painos.
• Eija Lehmuskallio (2007): Huonekasvien klassikot
• Kotimaiset kasvikset: koristekasvit