Uusi puistosilta Viikissä: istutuksia ja kulkuväylä

Ennennäkemätöntä Helsingissä: pensas- ja puuistutusten keskellä on kävelijän mukava ylittää alla pauhaava Kehä ykkönen. Tämä on siis Viikin ja Kivikon yhdistävä uusi puistosilta kävelijöille ja pyöräilijöille. Puistosilta vihittiin toissapäivänä käyttöön virallisin seremonioin sekä asiaankuuluvin kahvi- ja hunajatarjoiluin. (Silta kartalla luontoympäristöineen Helsingin karttapalvelussa.)

Näkymä puistosillalta pohjoiseen Kivikonlaitaan päin.

Näkymä puistosillalta pohjoiseen Kivikonlaitaan päin 1.9.2016.

Mikä on uutta?

”Onpas hauska idea!” on ensimmäinen ajatus puistosillasta kuullessa tai sillä kävellessä. Onhan toki mukavampi ylittää kehä I siten, että ympärillä on kasveja, sillan muotoilu vaimentaa liikennemelun kuulumista eikä liikennettä juuri näy. Kun villiviini köynnöstää sillan korkeille kaiteille, vaikutelma on vieläkin vehreämpi. Sillalla kuljetaan pihlajien, kirsikkapuiden ja tuomien katveessa. Talvella sillan voi ylittää latua pitkin.

Köynnösten on tarkoitus köynnellä sillankaiteille.

Köynnösten on tarkoitus köynnellä sillankaiteille.

Ei kuitenkaan vallankumouksellista

Seuraavaksi mieleen hiipii ajatus tavanomaisuudesta. Viikin monimuotoisesta luonnosta ja metsästä saavutaan sillalle, jossa istutukset ovat tuttua tienreunustojen taimivalikoimaa, vuorimäntyä, seppelvarpua, angervoja. Puut ovat tosielämässä sillalla aika harvassa, vaikka mielikuvitus täydentäisikin ne jo kokoaan suuremmiksi.

Puistosillan istutuksia 1.9.2016.

Puistosillan istutuksia 1.9.2016.

Onhan istutusten peittämä silta ihan kiva, mutta missä on kunnianhimoisuus ja luonnonmukainen visiointi? Mitä jos sillalle olisikin laitettu metsänpohjaa eli kunttaa? Mitä jos varvut olisivat metsäkasveja? Miltä tuntuisi kävellä sillallakin hiekkatietä? Tähän tyytymättömyyden vaikutelmaan johdattaa ehkä kulku sillalle Viikin puoleisesta päästä. Liittyminen aiempaan kasvillisuuteen ja metsään ei ole kovin sujuva, ja istutukset ovat (toivottavasti) vielä kesken. Sillan huolellinen istutustyö päättyy toistaiseksi kaljuihin, melko puuttomiin luiskiin, jotka tulevat varmaankin heinittymään. Kävelijänä jään kaipaamaan suorempaa kulkua sillalle Latokartanonkaarelta vaikkapa portaita pitkin. Sillan Kivikon puoleinen pää liittyy onnistuneemmin metsänlaitaan, mikä tietysti on helpompaakin kun rinnettä ja korkeuseroa ei ole yhtä paljon kuin toisessa päässä.

Kulku puistosillan päädystä etelään Viikin suuntaan. 1.9.2016.

Kulku puistosillan päädystä etelään Viikin suuntaan. 1.9.2016.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä. Tähän jää kaipaamaan kulkutietä kuten portaita ylös sillalle. 1.9.2016.

Puistosillan eteläinen, Viikin pääty Latokartanonkaarelta nähtynä. Tähän jää kaipaamaan kulkutietä kuten portaita ylös sillalle. 1.9.2016.

Mitä toivoisin lisää?

Kasvillisuuden peittämä puistosilta sai omat ajatukseni harhautumaan ensinnä eläimille tarkoitettuihin vihersiltoihin ja ylikäytäviin. Näiden tarkoitus on nimenomaan yhdistää luonnonalueet toisiinsa ja olla houkuttelevia kulkuja eläimille. Näin eläimet eivät harhaudu liikenteen joukkoon ja jää autojen alle, vaan pääsevät liikkumaan elinalueeltaan toiselle tien rakentamisen jälkeenkin. Tietämättäni olisin kaivannut jotakin tämänkaltaista Viikkiinkin: siis muidenkin kuin ihmisten huomiointia sillan käyttäjinä, luonnonkasvillisuutta ja sujuvampaa liittämistä osaksi nykyisiä metsiä.

Niitynpään vihersilta

Yllä kuvassa Niitynpään vihersilta E18-tiellä (Kuva: Liikennevirasto/Vianova).

Rakentamisen realiteetit ja ympäristöystävällisyys

Sillan rakentamisessa on huomioitu mm. kasvualustan paino ja talvella lumikuorma (joka yleensä silloilta aurataan pois). Koko ja paino on vaikuttanut kasvillisuusvalintoihinkin. Puut eivät voi kasvaa suuriksi siksikään, etteivät ne pudottelisi oksiaan liikenteen joukkoon tai olisi vaarassa kaatua alas myrskyissä.

Käyttäjille näkyvän lopputuloksen pinnan alla ovat tällaisten suurten rakennusprojektien omat ympäristövaikutukset. Meille näkyy se, millainen silta on käytössä, mutta rakennustöiden ympäristörasitukset aiheutuvat muualla, kuten kallioita louhittaessa, soranottoalueilla tai kaatopaikoilla betonikasoina. Kivikontien liittymäprojektissa on kokonaisuudessaan käytetty runsaasti uusiomateriaaleja, kuten rakennusten purkujätteestä ja betoniteollisuuden ylijäämästä tehtyä betonimursketta.

Kaikkea ei voi saada, ainakaan näin ensimmäisellä kerralla. Ilmeisesti alunperin paikalle suunniteltiin aivan tavallista kevyen liikenteen siltaa, mutta kaupungin kiinnostuksen ansiosta puistomaiset istutukset löysivät tiensä sillalle. Opin myös, että kevyttä liikennettä silmällä pitäen suunniteltu puistosilta on eri asia kuin luontoa palveleva vihersilta. Kiitokset Liikennevirastolle ja Helsingin kaupungille uudenlaisesta toteutuksesta ja liikahduksesta oikeaan suuntaan!

Lisää tietoa ja virallisia kuvia

 

Advertisements
Kategoria(t): Metsä, Puisto Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s