Juuri nyt kannattaa kerätä ja syödä pihan rikkaruohoja eli villinä kasvavia luonnonkasveja. Lähes kaikki niistä ovat parhaimmillaan näin keväällä ja alkukesällä ennen kasvien kukintaa (elleivät erityisesti kukat ole syötäviä).
Osallistuin tällä viikolla Uudenmaan Marttojen järjestämälle villivihannesten kokkauskurssille. Tuttujen nokkosten ja vuohenputkien lisäksi laitoimme ruokaa poimulehdestä, voikukasta, siankärsämöstä, maitohorsmasta ja koivunlehdistä. Villisalaattiin mukaan pääsivät myös apilanlehdet, orvokinkukat, käenkaali, vaahteran pienet versot, pihlajanlehdet ja valkopeippi. Kurssin vetäjä Hilkka Huttunen oli tehnyt itse myös pettujauhot, joita lisättiin perunarieskataikinaan.
Yllättävintä näissä uusissa villivihanneskokkailuissa oli makujen tuttuus: yksikään ruoka ei ollut liian outoa, karvasta tai kummallista! Herkullisinta oli kenties vuohenputkipiirakka; suolaisen piirakan täytteeseen oli lisätty kiehautettuja ja hienonnettuja vuohenputken lehtiä. Miedon maun puolesta niitä voisi yhdistää melkein mihin tahansa kasvispiirakkaan. Samaan tapaan toimisi kurssilla ideana esitetty nokkos-fetapiirakka. Niin vuohenputkia kuin nokkosia voi myös pakastaa kiehautettuna, jos satoa kerää kerralla runsaasti.
Tärkeintä uusien villivihannesten kokeilussa on tunnistaa kerätyt kasvit varmasti ja tietää niiden sopivuus ruoaksi (aivan kuin sienten poimimisessa). Maasta kerättävien kasvien poimiminen kuuluu jokamiehen oikeuksiin marjojen ja sienien tapaan. Puiden hyödyntämiseen (mm. kuusenkerkät) tarvitaan maanomistajan lupa.
Suositeltavia kirjoja villivihanneksista:
- Sinikka Piippo (2005): Luonnonyrtit. Villivihannekset ja marjat.
- Pirjo Kytövuori, Ella Räty, Arja Hopsu-Neuvonen (1995): Kanankaalista karpaloon. Marttaliitto. (painos loppuunmyyty)
- Toivo Rautavaara (uudistettu 10. painos 1976): Mihin kasvimme kelpaavat. Ruokaa, ryytiä ja rohtoa luonnosta. (kirja pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmetissä)
Vihreä puutarha 
Kiitos vinkeistä, nokkos-fetapiirakka otetaan kokeiluun! Aika helppo kehitellä reseptikin pinaattiversion pohjalta.
Juu, nokkonen on siitä helppo villivihannes että sitä voi käyttää oikeastaan kaikkiin pinaatille tehtyihin ohjeisiin. Ja tunnistamisessakaan ei ole ongelmia 🙂
Viikonloppuna käyn horsman kimppuun – nokkosia on kuivattu talven varalle jo yksi purkillinen.
Tuolla marttakurssilla horsmaa käytettiin muhennokseen porkkanan kanssa, ja yhdistelmä oli oikein maittava. Viime viikolla minäkin keräsin nokkosia kitkemisen ohessa ja laitoin niitä lettujen lisäksi pakkaseen säilöön. Kuivaamista en ole itse juuri kokeillut, vaikka se olisi kyllä tilaa säästävä säilömistapa.
Jostain luin, että horsma olisi kuin parsan korvike, aion maistaa. Kuivaaminen on tosiaan siitä mukavaa, että tuote menee pieneen tilaan eikä edes paina mitään.
Kurssilla horsman lehtiä laitettiin salaattiinkin. Myös parsan tapaan tarjoamisesta oli puhetta, ilmeisesti siihen on hyvä käyttää ihan nuoria versoja. Kerro sitten miltä maistuu!