Helpointa puutarhaa ei tarvitse kuivanakaan aikana kastella. Hyötykasvien viljelijän täytyy kuitenkin useimmissa tapauksissa varautua kastelemaan viljelmäänsä kuivimpina kesäkausina. Kastelussakin on omat niksinsä, joilla välttyy ylimääräiseltä työltä ja säästää ympäristöä.
Kasteluun kannattaa hyödyntää sadevettä tai muuta hukkavettä. Esimerkiksi tynnyriin varastoitu sadevesi on valmiiksi sopivan lämmintä ja hapekasta kasvien tarpeisiin. Perinteinen ratkaisu on laittaa tynnyri tai muu keräysastia katolta tulevan sadevesiputken alle. Silloin eläinten ystävä laittaa tynnyriin myös tukevan puukapulan pystyyn. Sitä pitkin tynnyriin uimaan eksyneet oravat pääsevät turvallisesti pois. Vaihtoehto voi olla tynnyrin suulle levitetty verkko tai suodatinkangas, joka vähentää myös veden limoittumista varjostaessaan astiaa. Sateen ensimmäisten minuuttien aikana sadeveden mukana huuhtoutuu myös katoille kertyneitä epäpuhtauksia, mikä kannattaa huomioida erityisesti kaupunkialueella ja johtaa ensimmäiset vedet kasteluvesitynnyrin ohi. Keittiössä vihannesten pesuvesien ja vastaavien kastelupuhtaiden huuhteluvesien kerääminen on viisautta erityisesti paikoissa, joissa makea vesi on niukka luonnonvara. Vettä voi kerätä sisällä vatiin tai ämpäriin, joka tyhjennetään esimerkiksi sadevesisaaviin tai suoraan kastelukannuun odottamaan.
Hanavettä käytettäessä kastelukannu kannattaa täyttää etukäteen, esimerkiksi edellisen kastelukerran päätteeksi. Kasvien juuristo pitää enemmän seisoneesta ja lämmenneestä vedestä kuin suoraan putkesta tulevasta kylmästä suihkusta.
Suositeltavin kasteluaika on illalla tai varhain aamulla. Keskipäivän paahdetta kannattaa välttää, koska vesi haihtuu silloin erittäin nopeasti maan pinnasta eikä ehdi imeytyä kunnolla. Varsinkin sadettamalla tapahtuva kastelu on ehdottomasti parasta tehdä iltayöllä vedenhukan välttämiseksi. Viileän ajan kastelu on hyväksi myös kasveille, sillä lehdille roiskuneet vesipisarat taittavat auringon säteilyä ja voivat polttaa lehtiä.
Viljelytekniikalla voi vähentää kastelun tarvetta: maanpinnan peitto katteilla kuten ruohosilpulla, oljella tai katekankaalla vähentää haihduntaa. Se parantaa myös sadeveden imeytymistä sateen sattuessa kuivan kauden jälkeen (mikäli kate on vettä läpäisevää). Katteen alla oleva maanpinta ei kuoretu kuivana aikana.
Erityisen janoisia kasveja viljeltäessä voi kokeilla niiden täsmäkastelua esimerkiksi kastelupullolla tai muulla kasteluniksillä. Tämä on pienimuotoinen versio tippu- ja tihkukastelusta.
Kaikkein tärkeintä kastelu on pienille taimille ja vastaistutetuille kasveille kasvun tai juurtumisen alkuvaiheessa. Silloin kastelua ei kannata säästösyistä laiminlyödä, sillä se vaikuttaa kasvin myöhempään elämään. Arvokkaita resursseja menee hukkaan myös silloin, jos uusi istutus menehtyy tuoreeltaan janoon.
Myöhemmin kasvimaalla kannattaa kastella harvemmin mutta reilusti kerralla, jolloin maa kostuu pintaa syvemmältä. Silloin kasvien juuristo kehittyy syväksi ja kuivuutta paremmin kestäväksi. Reilulla kertakastelulla myös haihdunnan osuus kasteluvedestä on pienempi. Ruukkuistutuksien kastelu riittävän usein on kuitenkin välttämätöntä, sillä pieni ruukku ei varastoi vettä kasvimaan tavoin. Ruukkuviljelyssä kohtuus on kunniassa: kannattaa varoa ääripäitä eli sekä kuivuutta että liiallista märkyyttä. Ruukkuistutusten vedensaannin turvaaminen pidempien poissaolojen aikana on taiteenlaji sinänsä, jos naapuriapua ei ole käytettävissä.
Vihreä puutarha 
Paluuviite: Kurpitsoja kompostin voimalla | Vihreä puutarha