Nyt on auringonpaisteinen aika, jolloin puutarhakalusteet nostetaan pihalle ja uusia ostellaan kiivaasti. Ilahduin kovasti kun eilisessä Helsingin Sanomien jutussa 18.6.16 näkyi mustavalkokuvassa puisia kaksiosaisia tuoleja 1960-70-lukujen vaihteesta. Juuri tuollaiset keltaiset ovat meilläkin edelleen jatkuvassa käytössä mökillä! (Jättimäistä puista 70-luvun terassia siellä ei tosin ole, ainoastaan kohtuullisen kokoinen kuisti.) Toisen parin samanlaisia hioin ja maalasin kotipihalla uuteen uskoon valitsemillani väreillä joskus nuorena lukiolaisena – nekin ovat edelleen hyväkuntoiset, vaikkakin kohta taas uuden maalin tarpeessa.
Muutoin lehtiartikkelissa tuodaan esille polyrottinkikalusteiden suosiota. Itse kannattaisin ennemminkin tuollaisten vanhojen tuolien tyyppipiirrustusten esiin kaivamista ja puutöitä, joko itse tai sitten kotimaisesta puutavarasta jollakin suomalaisella puusepäntehtaalla valmistettuna. Mutta kappas! Niitähän valmistetaan edelleen – tai taas? – ainakin Västankvarnissa Inkoossa tuotemerkillä Westanqvarn. Nyt kokoontaitettava lepotuoli on nimetty jo Retroksi.
Kuten kalustesuunnittelun professori Jouko Järvisalo Aalto-yliopistosta toteaa HS:n haastattelussa,
”Jos minulta kysytään, näkisin mielelläni pihakalusteissa luonnonmateriaaleja ja kannattaisin puukalusteiden suosimista. Niitä voi huoltaa ja ne ovat sillä tavalla ikuisia. Jos muovikalusteita heittää kaatopaikalle, ne ovat siellä tuhat vuotta.”
Vihreä puutarha 
Itse ainakin suosin kotimaista puuta. Kalusteet ovat kestäviä ja kauniita!